Performanssi on parhaimmillaan hyvin ilmaisuvoimaista taidetta. Anna Kankilan, Ronja Louhivuoren ja työryhmän DOOMBAG (saatan tarvita tätä vielä) -esityksessä kaikki tämän taidelajin elementit olivat kohdallaan. Siinä yhdistyivät eletystä elämästä syntynyt sanomisen tarve, luovuus, yhteisöllisyys ja spontaanisuus. Esitys analysoi ja kommentoi meitä yksilöinä ja yhteisöinä ympäröivää todellisuutta herkkyydellä ja tarkkanäköisyydellä, johon vain aito taide pystyy. Kaiken huipuksi esitys oli vielä maustettu elämänmyönteisellä huumorilla.
Iida-Liina Linnean ottama kuva © Anna Kankilasta ja Ronja Louhivuoresta on napattu Teatteri Telakan kuvapankista.
#kielipuolenpäiväkirja
#teatteritelakka
7
2 weeks ago
Tämän näytelmän keskiössä oli Mari Turusen persoonallinen ja voimakas tulkinta hylätyksi tulleen naisen epäuskosta, tuskasta, vihasta ja toipumisesta. Virpi Haataisen ja Liisa Mustosen sovitus Elena Ferranten yksiäänisestä romaanista oli onnistunut. Teatterissa illuusio aidosta polyfoniasta syntyy kuin itsestään, kun yhden ihmisen kertoman tarinan henkilöille annetaan näyttämöllä roolit. Se on sitä teatterin taikaa. Aika riensi ja jokainen kohaus tuntui merkitykselliseltä.
Salanimellä kirjoittavan italialaisen Ferranten romaanit ovat suosittuja. Hänen romaaneistaan on tehty myös televisiosarjoja. Parhaillaan Netflixissä pyörii hänen kirjaansa perustuva draamasarja Aikuisten valheellinen elämä. Vaikka myös Tampereen Teatterin keskiviikkona näytelty kantaesitys oli tavallaan hyvin viihdyttävä, viihdekirjailijan leimaa Ferranten kirjojen kansiin on turha leimata.
Hylkäämisen päivät on teksti joka toi heti mieleen Ingmar Bergmanin 1970-luvun alussa kirjoittaman elokuvakäsikirjoituksen Kohtauksia eräästä avioliitosta. Nyt tarina erään parisuhteen päättymisestä kerrottiin puhtaasti naisen näkökulmasta. Ferranten kieli oli Taru Nyströmin kääntämänä modernia ja ajoittain niin häilyä, että siinä miehen petokseen liittyvissä mielikuvissa sormi työnnetiin aina anukseen asti. Sovitus ja Mustosen dramaturgiset ratkaisut tekivät tarinasta kirjaa viihteellisemmän kokonaisuuden.
Jäin silti pähkäilemään, millainen monologinäytelmä Turusen bravuurin pohjalta olisi syntynyt?
Kohtauksesta otetussa esityskuvassa tarinan petetty ja hylätty Olga (Mari Turunen) ei tyydy purkamaan vihaansa vain häijyillä sanoilla, vaan käy myös nyrkein ja tarkasti genitaalialueelle tähdätyillä potkuilla ex-miehensä (Henry Hanikka) ja tämän parikymppisen rakastajattaren Carlan (Elia Hietala) kimppuun. Heikki Järvisen © ottama kuva on poimittu Tampereen Teatterin kuvapankista.
#kielipuolenpäiväkirja
#tampereenteatteri
#elenaferrante
10
2 months ago
Lyhyt episodi sienisivilisaation universaalissa historiassa on pitkä nimi lyhyelle näytelmälle. Klockriketeaternin ja Espoon Kaupunginteatterin ensi-ilta kesti vain tunnin ja noin 20 minuuttia. Mutta kello kertoi nyt vain ajan suhteellisuudesta. Huikean hieno näytelmä antoi ja antaa yhä älylle pureskeltavaa viikoiksi ja kuukausiksi – ehkä koko loppuiäksi. Mikhail Durnenkovin näytelmä on teatteritaiteen mestariteos.
Darina Rodionovan (c) ottamassa esityskuvassa Auri Hannus, Magda Lehtonen, Monika Lehtonen, Ruut Neves,j jaLuna Rinkinen.
#kielilipuolenpäiväkirja
#klockriketeatern
#espoonkaupunginteatteri
4
2 months ago
Nikolai Gogolin Reviisori on veijaritarina. Ykspihlajan Työväen Näyttämön lähestymiskulma tähän klassiseen komediaan oli todella ronski liioittelu. Aidosti hauskaa Aku-Petteri Pahkamäen ohjaamassa esityksessä Työväen näyttämöpäivillä oli esimerkiksi hyvin epäortodoksinen roolitus. Roolit myös vedettiin niin sanotusti urku auki. Kaupunginpäällikkö Anton Antonovitshin roolin näytelleen Taija Hovatovin mimiikka ja usein ärräpäitä vilisevässä puheessa oli puolensa, mutta ehkä joskus liika on myös liikaa. Minun mielestäni teatterissa saa ja pitää myös huutaa, kun on sen paikka, mutta omien äänivarojen puitteissa. Pahkamäki on toki taitava ohjaaja. Kohtauksesta toiseen siirryttiin todella napakasti, mitä valittu farssimainen tyyli myös edellytti. Vaikka nauru ei nyt ollut oikein irrotakseen, mukana oli myös aimo annos sitä teatterin taikaa. Esitys henki vahvasti yhteisöllisyyttä. Teatteri on yhteisön tekemää taidetta, ja esityksen jälkeen ainakin minä olin vakuuttunut siitä, että tämän Ykspihlajan Työväen Näyttämö on ensemble, jossa sen jäsenillä on hauskaa. Nea Palosen © kuva on napattu tähän teatterin Facebook-seinältä. Kuvassa Taija Hovatov, Kimmo Oikarinen, Mika Hietanen ja Jari Hanhisalo.
#kielipuolenpäiväkirja
#työväennäyttämöpäivät
#ykspihlajantyöväennäyttämö
9
2 months ago
Eteläafrikkalaisen Athol Fugardin Piilopaikka eli siat in todella hieno näytelmä. Ei ihme, että sen ohjaaminen on ollut Tikkurilan teatterin johtajan Carita Välitalon pitkäaikainen unelma. Fugardin vuonna 1987 julkaisema näytelmä on erittäin vaativa. Näytelmän Pavel Trotskia ja hänen vaimoaan Paraskovjaa Työväen näyttämöpäivillä näytelleet Ilari Ristola tekivät rooleissaan vakuuttavaa työtä. Näytelmän tunnelma ja teemat tihenivät ja syvenivät hienosti.
Juha Siltasen suomentaman näytelmän alkuperäinen nimen A Place with the Pigs: a personal paraple alaotsikko liittää näytelmän tarinan kirjailijan omaan elämään. Välitalon mukaan se vittaa nyt jo yli 90-vuotiaan näytelmäkirjailijan alkoholismiin. Itse tarina perustuu tositapahtumiin. Venäläinen rintamakarkuri Pavel Navrotski piileskeli 41 vuotta vaimonsa sikalassa välttääkseen karkureihin kohdistuneita julmia rangaistuksia.
Tositapahtumiin perustuva näytelmän tarina tekee Fugardin tekstistä polttavan ajankohtaisen. Leena Tiurin © ottama esityskuva on poimittu Tikkurilan teatterin Facebook-seinältä.
#kielipuolenpäiväkirja
#työväennäyttämöpäivät
#tikkurilanteatteri
5
2 months ago
Helsingin kaupunginteatterin Fanny ja Alexander oli upea teatterielämys. Paavo Westerbergin ohjaamassa näytelmässä kaikki teatteriesityksen elementit olivat kohdallaan. Ingmar Bergmanin käsikirjoitus on uniikki ja ainutkertainen, kaupunginteatterissa näytettiin upeasti, lavastus oli toimiva ja komea. Meitä katsojia hemmoteltiin toinen toistaan upeammilla kohtauksilla ja näyttämökuvilla. Loistavaa!
Otto-Ville Väätäinen kuva (c) on napattu tähän teatterin kuvapankista
#kielipuolenpäiväkirja
#helsinginkaupunginteatteri
20
4 months ago
Youssef Asad Alkhatibin monologinäytelmä Hajuvesi Teatteri Takomon näyttämöllä torstaina oli valoisa, hauska ja elämänmyönteisessä optimismissaan suorastaan lumoava teos. Alkhatib on näyttelijänä todellinen lahjakkuus.
Alkhatibin ja Hassan Alsalehin kirjoittama monologi kertoi Alkhatibin oman elämän käännekohdista. Alkhatib pakeni Syyriasta sotaa yksin alaikäisenä ja hän tuli Suomeen perheettömänä kiintiöpakolaisena Kreikasta 16-vuotiaana. Kun kone laskeutui Helsinki-Vantaan lentokentälle, hän päätti ryhtyä näyttelijäksi ja tämän tarinan mukaan hän otti yhteyttä tietokoneen avulla teatteri- ja elokuva-alan ihmisiin jo samana päivänä, jolloin hänet sijoitettiin maaseudulla sijaitsevaan vastaanottokeskukseen.
Alkhatibin sinnikkyys palkittiin. Hän sai ensimmäiset roolinsa jo ennen kuin oppi suomen kielen. Nyt hän opiskelee Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa.
Hienossa monologitekstissä muistutetaan myös siitä, miten elämä heittelee. Nämä muutokset voivat myös nostaa seinän pystyyn tulevaisuuden mahdollisuuksista haaveilevan nuoren elämäntiellä. Kaikki olisi voinut mennä myös toisin. Näytelmän nimi viittaa tarinaan, joka liittyy yhteen Alkhatibin elämän suurista tragedioista.
Alkhatibin elämää vei monologissa kohti valittua päämäärää oma tahto, lahjakkuus ja uudesta kotimaasta löytyneiden aikuisten ihmisten antama tuki. Hajuvedestä on Takomossa vielä kaksi esitystä, toinen tänään perjantaina ja toinen huomenna lauantaina. Janna Räsäsen todella hieno esityskuva © on otettu tähän Teatteri Takomon kuvapankista
#kielipuolenpäiväkirja
#teatteritakomo
8
1
5 months ago
Carl Knif Companyn ja Espoon kaupunginteatterin Presidenterna on sysimusta komedia. Koreografina mainetta niittäneen Carl Knifin ohjaus perustui voimakkaaseen fyysiseen esittämiseen. Åsa Wallenius, Linda Zilliacus ja Johanna Nyman näyttelivät suurenmoisesti. Roolitöissä tavaton tarkkuus ja hurja heittäytyminen kulkivat käsikädessä. Vahvasti sisäistetyistä rooleista näki, että produktio on lähtenyt liikkeelle näyttelijöiden omasta aloitteesta. Itävaltalaisen Werner Schwabin näytelmiä esitetään harvoin Suomessa ja harvinaisia tällaiset produktiot ovat todennäköisesti muuallakin saksankielisen alueen ulkopuolella. Nuorena, vain 36-vuotiaana kuollut Schwab käytti saksan kieltä hyvin luovalla tavalla. Presidenterna on näytelmän ruotsiksi kääntäneen Linda Östergaardin taidonnäyte. Näytelmä tunnelmaltaan alati tihenevä matka ihmismielen pimeimpiin viemäreihin. Sen fyysisyys yltää aina ruumiineritteisiin asti. Teatterielämyksenä se kuitenkin toimii kuin saniteettiharja mieleen tarttuneiden tahrojen puhdistajana. Östergaardin taidokkaan käännöksen nyansseista saavat varmaan eniten irti katsojat, joille ruotsi on äidinkieli. Yoshi Omorin ottama kuva © on lainattu tähän Espoon kaupunginteatterin esityskuvista. Kuvassa edessä Åsa Wallenius, takana Linda Zilliacus ja Johanna Nyman.
#kielipuolenpäiväkirja
#espoonkaupunginteatteri
#carlknifcompany
#presidenterna
11
5 months ago
En ole varmaan koskaan nauranut teatterissa yhtä makeasti ja hersyvästi kuin Red Nose Companyn Aleksis Kivi -esityksessä torstai-iltana Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen salissa. Tuukka Vasaman ja Timo Ruuskasen komedia oli hillittömän hauska, terävä, salaviisas ja lopulta myös liikuttava. Se todisti jälleen, miten voimakas ilmaisuvälinen klovneria on teatterin tekijöille. Loistava käsikirjoitus, huikean hieno näyttelijäntyö ja yhteistyö muusikko Niko Kumpuvaaran (kuvassa vasemmalla) ja kamariorkesteri Avantin jousiryhmän kanssa ovat tuottaneet mahtavan esityksen. Tätä herkkua ei kannata jättää väliin. Kiertue palaa Tampereen Työväen Teatteriin marraskuussa. Kuva on Red Nose Companyt esityskuva-arkistosta. Sen on ottanut © Cata Portin.
#kielipuolenpäiväkirja
#rednosecompany
#tampereentyöväenteatteri
21
5 months ago
Tampereen Teatterin Stalinin kuolema oli purevan hauska komedia. Antti Mikkola on onnistunut yli odotusten elokuvakäsikirjoituksen dramatisoinnissa näyttämölle. Toki tyylilaji on samalla hieman muuttunut. Armando Iannuccin ja kumppaneiden käsikirjoittama ja ohjaama elokuva on anglosaksisen komediaperinteen kehikolle rakennettu hirtehinen satiiri. Tampereen Teatterin näyttämöllä näimme keskiviikkoiltana samasta tragediasta tehdyn burleskin farssin.
Alkuperäinen tarina on peräisin Fabien Nuryn kirjoittamasta ja Thierry Robinin kuvittamasta sarjakuvasta La mort de Staline. En ole tuota sarjakuva-albumia lukenut, mutta veikkaan, että Mikko Saastamoisen ja kumppaneiden luomat, ajoittain suorastaan makaaberit näyttämökuvat ovat saaneet vaikutteita tuosta albumista.
Mikkolan dramatisointi Ja ohjaukselliset ratkaisut toimivat hienosti loistavien roolisuoritusten varassa. Näin irtonaista ja vapautunutta näyttelemistä oli hykerryttävää katsoa. Varsinkin Jukka Leisti ja Mari Turunen olivat ilmiömäisiä omissa rooleissaan näytelmän Berijana ja Malenkovina.
Nyrun kirjoittaman tarinan ja Iannuccin kumppaneiden hirtehisen huumorin taustalla on Venäjän traaginen historia. Berija ja Nikita Hruštšov kävivät välittömästi Stalinin kuoleman jälkeen kovan taistelun vallasta. Mikkolan näyttämösovituksessa nämä juonenkäänteet jäävät taka-alalle. Mutta se ei ensi-illassa haitannut. Tampereen Teatterin karmaisevan hauskasta naurupommista on sokka irti. Nyt tehtiin teatteria asenteella, joka takaa, että esitys vain paranee ja muuttuu entistäkin hullumaksi ja hurjemmaksi, kun kohtausten ajoituksen pienet nyanssit hioutuvat esitys esitykseltä lähelle täydellistä.
Kuvassa Mari Turunen pitää Malenkovin roolissa puheen Stalinin hautajaisissa. Turusen luoma hahmo puhevaikeudesta kärsivästä ja pelosta tärisevästä NKP:n pääsihteeristä oli hätkähdyttävän hieno. Kuva on Tampereen Teatterin kuvapankista. Kuva © Heikki Järvinen/Tampereen Teatteri
#kielipuolenpäiväkirja
#tampereenteatteri
18
5 months ago
Teatteri Telakan Open Border -festivaali on tuonut Tampereelle hienoja performansseja. Lauantaina Ahaa-teatterin näyttämöllä nähtiin virolaisen Soltumatu Tantsu Lavan ja suomalaisen WAUHAUS kollektiivin yhteistuotanto Fluids. Performanssissa viisi tanssijaa tanssi eläinlääkinnässä käytettävällä J-Lupe liukuvoiteella liukastetulla estradilla. Esitys oli kaunis, koskettava ja niin täynnä merkityksiä, että jokaisen pitäisi kokea se itse. Kuva (c) on Heidi Soidinsalon ottama ja pöllitty WAUHAUS kollektiivin kotisivuilta.
#kielipuolenpäiväkirja
#openborder
#wauhauskollektiivi
#teatteritelakka
10
6 months ago
Teatteri Telakan Open Border -festivaalin toinen esitys Sanctum Textum oli veistoksellisen kaunis performanssi. Age Linkmannin, Arolin Raudvan, Maarja Tõnissonin ja Raho Aadlan teoksen vaikuttavuutta lisäsi vielä esityspaikka, Kalevankankaan kappeli. Neljän vartalon hyvin hidas, elastinen liike teki tästä ”pyhien vartaloiden kudoksesta” elävän patsaan. Esitys yhdisteli tanssitaiteen, naamioteatterin ja kuvataiteen elementtejä upeaksi kokonaisuudeksi. Virossa on vahvat perinteet performanssitaiteen tekemisessä ja monet taiteenalan huiput ovat lähtöisin Virosta. Harmi, ettei Tampereen teatterin suhteen yleensä hyvin valistunut ja hieno yleisö ole vielä oikein löytänyt Teatteri Telakan uuden festivaalin hienoa ohjelmistoa.
#kielipuolenpäiväkirja
#tateritelakka
#openborder
7
6 months ago